FATED: The Silent Oath

 Viikinkimaailman perhearvoja

Ulfer herää Valhallassa jossa valkyyria toteaa että tarjoaa tälle mahdollisuutta pelastaa perheensä, jos hän luopuu äänestään. Tästä alkaa viikinkimytologiaan sijoitettu perheseikkailu, jossa Ulfer pyrkii suojelemaan pientä joukkoa pakolaisia: kotikylä on tuhottu ja Jotunit ovat ilmestyneet maailmaan. Taitaa olla ragnarökiä ilmassa? FATED: The Silent Oath on ainoastaan virtuaalilaseille suunniteltu peli ja pelin peluu tapahtuu mukavasti istuma-asennossa peliohjain kourassa.

Pelin tiedot

Pelin nimi: FATED: The Silent Oath Pelin julkaisija/kehittäjä: Firma Originals / Firma Studio (2016)
Alustat: pc (HTC Vive), Oculus Rift, Playstation VR Pelin tyyppi: seikkailu, draama
Ikäraja(t): PEGI 16, ESRB: Teen
Arvostelijat: Rami (36)
Kuvat&linkit:
https://www.youtube.com/watch?v=UL0zpbN-R1Y Traileri
https://www.youtube.com/watch?v=qlkLVIKuDHE Peliä

Mekaniikat ja pelattavuus

FATED: The Silent Oath on nimenomaisesti tarinaan perustuva peli jossa on kourallinen tärkeitä henkilöitä. Virtuaalilasit tarjoavat uniikin näkökulman maailmaan, eli oma tytär tulee halaamaan ja vankkureita ajaessa voi vilkuilla ympärilleen. Peli on nimenomaisesti suunnattu kotikäyttöön, eli HTC Viven ominaisuuksia ei hyödynnetty. Pelaaja voi pyöritellä päätään ympärinsä, mutta peliohjain on pääasiallinen kontrollikeino. Onneksi sentään pään vapaasta liikkumisesta otetaan jonkin verran irti - jousiampuessa kun tähdätään nenänvartta pitkin.

Mitä kokeneempi pelaaja saa irti pelistä?

Peli painottuu paljon dialogiin ja peli pyrkii tarjoamaan eri tasoissa erilaisia pelimekaniikkoja alkaen puzzle-tethävästä ja päätyen hevoskärryjen ajamiseen. Matkapahoinvointi on heti alussa lähellä kun ohjaimen tattia käännetään, joten peli on yllättävänkin kova kokemus. Ympäri vilkuilu tuntuu lähinnä saumattomalta, mutta jostain syystä koko hahmon kääntäminen rasitti - pian huomasin että tarkka katse eteenpäin niin käännökset olivat siedettäviä, mutta varsinaisesti peli tarjoaa vain välttävät mahdollisuudet ongelman hoitoon kuten esimerkiksi asteittaisen kääntymisen. Pakosta tuleekin mieleen olisiko kannattanut mieluimmin pitää pää virtuaalilasien ohjattava ja jättää koko muu ruumis peliohjaimen kontrolloitavaksi?

Silti, matkapahoinvoinnin määrä on varmasti yksi virtuaalipelien menestystä rajaava tekijä ja todellinen este pelin leviämiselle.

Toinen asia mikä laskee pelin arvoa on sen lyhyys - koko tarinan voi puhaltaa läpi vähän yli tunnissa eikä tarinassa ole yhtään taistelua (tämä lienee tarkoituksellinen valinta). Käytännössä koin puutteeksi pelattavan sisällön suhteellisen vähäisyyden. Eli ei taisteluita - puzzlet ovat helppoja ja ainoastaan muutamassa kohdassa pulssi nousee korkealle. Samalla rahalla olisi toivonut hieman enemmän pelaajaa haastavaa sisältöä. Nyt peli on tyylikäs, joskin “loppuun perustuva” ensmmäisestä persoonasta kuvattu tarinapeli.

Pelin eettinen sanoma?

Ulferin joukkoon kuuluu Freyja, tämän veli Oswald, tytär Lif ja sukulaispoika Sven. Lisäksi mukana kulkee näkijä Edda. Alusta asti kerrotaan että näitä pitäisi suojella, mutta miltä? Pian selviää että maailmassa on suuremmat voimat asialla. Viikinkimytologia on vahvasti mukana pelissä dialogin viedessä sitä eteenpäin. Tarina kärsii ehkä hieman siitä että peli alkaa siitä kun Freyja itkee kuolleen miehensä puolesta, joka sitten herääkin henkiin puhekyvyttömänä. Peli pyrkii saamaan pelaajan samaistumaan perheeseen joka onnistuu aika hyvin äkillisestä alusta huolimatta.

Kiinnostusta herättävät piirteet?

Grafiikka on semi-realistisen sarjakuvamaista ja maisemat vaihtuvat kiitettävästi. Omalla tavallaan sarjakuvamaisen tapainen grafiikka on hyvin tyylikästä. Ajattelin alussa olisiko tyyli samaistumisen esteenä, mutta se tuntui lopulta sopivan tarinaan. Virtuaalilasit myös saavat kaiken tuntumaan läheisemmältä.

Pelaaja voi keskustella henkilöiden kanssa päätään nyökyttämällä tai ravistamalla. Itse pidin perheteemaa hyvänä: esimerkiksi tytär kysyy että ‘johtuiko iskän onnettomuus siitä että hän (Liv) kiipesi puuhun mihin ei saa kiivetä’? Päähenkilö ei kuitenkaan voi puhua joten pelaajan on tyydyttävä vain pudistamaan päätään.

Joitakin pelaajia voi harmittaa se että tarinankaaren lyhyyden takia jätetään lopuksi selittämättä Jotunit ja mitä ylipäätään on tapahtumassa. Tietysti jatko-osaan on hyvä jättää tilaa mutta pelin loppu jättää pelaajan siinä määrin ‘haavi auki’ että pelin aikana rakentuneet odotukset lähinnä rapisevat pois. Kyseessä on kuitenkin firman ensimmäinen kokeilu VR-pelien saralla joten tietynlaisen kokeilunhalun ymmärtää.

Jännitystä aiheuttavat elementit?

Virtuaalilasit antavat hyvin oikeutta tarinalle ja ympäristölle ‘Siellä olemisen’ tunne välittyy välillä vahvasti pelistä - lepakko ja hämähäkkikammoisille riittää myös triggereitä, sillä lasien ansiosta ötökät ovat ihan naamalla!


Pelintekijöiden mukaan he halusivat tutkia pelillä vaikeita tunteita kuten surua, välittämistä ja onnellisuutta. FATED on kaunis kokonaisuus joka onnistuu saamaan yhteyden jopa kyynisempään pelaajaan, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä käyttääkö tarinankerronallaisessa mielessä pelin lopussa rakennettua sosiaalista pääomaa oikein?

Ladattava lisäsisältö?

-Ei ladattavaa lisäsisältöä.

Pelin ikäraja?

Pelissä ei taistelukohtauksia ole paljon, jännitystä löytyy toki ja ainakin suomalaisten ikärajojen kannalta ahdistus-kriteeristö saattaisi olla lähempänä. Toisaalta, surun kuvaukset eivät yleisesti ottaen nosta ikärajaa. PEGI-ikäraja olisi joko 12 tai 16 - luultavasti ainakin yhden kohtauksen perusteella lähempänä 16.

Keskustelunaiheita pelin tiimoilta

• Ketä henkilöitä tarinassa on? Millaisia he ovat?
• Mitä on tapahtunut? Ja mitä kuvittelisit olevan tapahtumassa
• Virtuaalilasit pelialustana, mitkä asiat onnistuvat paremmin, mitkä eivät niinhyvin?