Ion Fury

Hail to the Queen!

Alkuperäisessä suunnitelmassa Duke Nukem 3D pelissä piti olla Dukella kaveri, Shelly ‘Bombshell’ Harrison. Alkuperäisestä pelistä tippunut räävitön nainen sai kuitenkin oman pelinsä Gearboxin ja 3d Realmsin lakihaasteen seurauksena. 2016 pelin jälkeen palattiin juurille puhaltamalla pölyt ensimmäisessä Dukessa käytetystä Ken Silvermanin Build-moottorista! Ja uuden oikeusjutun ja nimenvaihdoksen jälkeen jälkeen viimein 2019 Shelly päästettiin taistelemaan Ion Fury-nimen alla tohtori Heskellin junailemaa rikollisaaltoa vastaan.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Ion Fury Pelin julkaisija/kehittäjä: 3d Realms
Alustat: PC, Linux, Nintendo Switch, PS4, Xbox One Pelin tyyppi: räiskintä, retro
Ikäraja(t): PEGI 18 (ESRB: Mature)
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Launch trailer
Ion Fury Review - Ultra Viscera

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Kyseessä on rikollisen huonosti tunnettu peli, mutta vastapainona Ion Furya on todella hauska pelata. Se liikkuu kuten ysäri- Duke, liukkaasti ja hidastelmatta. Pelin pelattavuus on moderni ja joka tasossa on reilu tuulahdus retromaisuutta, paljon nähtävää ja  parikymmentä vaikeasti piilotettua salaisuutta.. Taisin rakastua, sillä Shellyä ilkkuvan pahan tohtori Heskellin äänenä on itse Dukelle äänensä antanut Jon St. John!

Räävitön nainen laukoo myös kommentteja “Onneksenne käsilaukkuni ei mahdu kranaatinheitintä!” tai "Munaton mies, kihihi". Mukana kulkeva revolveri on tietysti rakastajapoika ja kranaatinheitin penetraattori. Juu, kaksimielisyyksiä ja ysäri-viittauksia lentää edelleen ilmassa ja useamman vihollisen voi yllättää selin Shellyn tulosuuntaan. Vaikkapa vessassa...

Shelly keskeyttämässä vastustajien sotasuunnitelmia.

Ilmassa on myös luoteja, sillä Ion Fury on hyvin hauska pelata. Se on mukavan moderni tulkinta 90-luvun räiskintäpelistä. Vihollisien kavalkaadi on riittävä, aseet ovat luovia ja tasoissa on paljon löydettävää. Kaikilla aseilla on vaihtoehtoinen ampumismoodi, revolveri säilyy käyttökelpoisena koko pelin ajan, sillä vaihtoehtoisessa tulimuodossa sen ammukset lukittuvat vastustajien päihin. 

Tasosuunnittelu on erinomaista. Shelly navigoi tiensä läpi tasojen selvitellen pieniä ongelmia. Sähkölaitteita kuten generaattoreita voi aktivoida lyömällä niitä sähköpampulla, avainkortit ovat tietysti jossain piilossa. Seikkailun aikana hypitään esteiltä toiselle, avataan sulkuportteja sekä venttileitä on avattava sekä tietysti sukelletaan viemärissä. Tasoissa on kiitettävä määrä salaisuuksia, ja etsimällä joka nurkan löytyy yleensä riittävä määrä ammuksia ja ensiapupakkauksia.

Käytännössä vanhasta moottorista otetaan kaikki irti ja se kyllä näkyy. Teknisesti Build on saatu venymään uskomattomiin suorituksiin hyvällä tasosuunnittelulla. Ilmeisesti Ion Furyssä kätyetty versio on nimenomaan viritelty vielä lisää näyttävämpään suuntaan. Esimerkiksi valoefektejä käytetään äärimmäisen tehokkasti hyväksi emuloimalla niitä  hyvin wanhaan tapaan pintojen väriä muuttamalla. Ympäristö reagoi kiitettävästi pelaajan toimintaan valoista esineiden työntämiseen. Pizzaa voi syödä ja roskapusseja hakkaamalla voi löytyä panssarin palasia tai ensiapupakkauksia...

Värimuutoksilla on onnistuttu emuloimaan valoefektejä. Pelaajan ase reagoi myös tiilen varjoon.

Suurimmissa tasoissa pelaaja joutuu palaamaan jälkiään usein takaisin, mutta uusia vihollisia saapuu paikalle jotta takaisin sahaamisessa on jotain järkeä. Tasot myös muuttuvat, uusia aukkoja kirjaimellisesti räjähtäessä kenttiin, joten aivan 'ysäritasolla' ei olle edes takaisin sahaamisen määrässä.  Osa tasoista on kuitenkin reilusti sokkeloisia, ja tarkoituksena on usein vain löytää keinoja päästä eteenpäin. Ongelmat ovat ihan loogisia ja turvakamerat näyttävät usein paikkoja joihin pitäisi päästä. Peli on vähän normaalia pidempi (Itselläni kesti n.11 h). Kappaleita on seitsemän jotka jakautuvat noin 4-5 episodiin. Useissa näissä episodeista on myös pomotappelu. 

Peliä on modernisoitu, mutta ei liikaa. Mukana kulkee myös muutama ensiapulaukku, joita voi käyttää kun terveys alkaa pettää. Toisaalta perusvihollinenkin voi reijittää Shellyn, jos pelaaja ei osu ja kranaatteja voi lentää takaisin. Ehkä ärsyttävimpiä ovat pienet pääkallot jotka hyppivät järsimään nilkkoja, sillä näitä on runsaasti ja ne täytyy tiputtaa tarkoilla laukauksilla. Pomovastuksilla on taas reilusti kestoa, joten ensimmäisen robotin kanssa menee hetken aikaa. Tämän vastapainoksi valikosta löytyy hyvät vaikeusastevalinnat, jopa huijaukset voi käynnistää jos haluaa. Teitenkään näitä eivät kovat tytöt ja pojat käytä.  

Bugeja ei pahemmin ollut mutta ihan läheltä oli joskus vaikeaa osua pienempiin kohteisiin. Ainoastaan tuplahyppy-kengät, jotka kestävät minuutin olivat melkoisen turha lisäys. Kenkiä ei yksinkertaisesti tarvitse missään ja tuplahyppy on aivan liian tehoton ollakseen hyödyllinen. Samoin en olisi tehnyt viemäriepisodia heti toiseksi alun kaupungin jälkeen. Viemäreissä tulee kahlattua ihan tarpeeksi.

Ion Fury on äärimmäisen siisti retroräiskintä. Jarkko Rotsténin musiikki sopii kuin nyrkki silmään Duke-meininkiin. Pelin löytää mm. Good old Games ja Steam-kautta.

Shellyn uusi poikaystävä!

Ikärajojen näkökulma

No, Duke Nukem 3D oli PEGI 16…. Ion Furyn PS4, Switch ja Xbox-versiot olivat ilmoituksen mukaan oletusarvoisesti 16 (Provisional PEGI 16). Olen vähän skeptinen tämän oletusikärajan suhteen. Näemme tässä saman asian kuin elokuvien kohdalla - arvostukset muuttuvat ja kuvaukset vanhenevat Build-moottoria ei enää nykyään voida pitää ‘realistisena’ ja uskottavana. Eli kyllä verellä mässäillään, mutta se on melko pikselimössöä.

Kuvan lähde lähde: Steam

Eli peruste ‘realistisesta’ väkivallasta ei oikein toteudu jos koko toiminta on fantasiaa. Ei tämä ole uuteen Tuntemattomaan sotilaaseen, Battlefield-peleihin tai Control-peliin rinnastettavaa sisältöä, vaan enemmänkin sarjakuvamaista arcade-toimintaa.

Päivityksenä maaliskuulta 2021, Ion Fury on näköjään PEGI 18 Playstation Store mukaan, eli ne niistä järkisyistä.

Kotien ja pelikasvatuksen kannalta

Puhutaanpa mielummin vanhempien kuin lasten pelaamisesta: Tämä on nimittäin niitä pelejä joita pelatessa nuortuu! 

Vaikka vanhempana refleksit ovat mitä sattuu niin Duken pariin kannattaa palata. Toiseksi, konevaatimuksetkaan eivät liene kovinkaan korkeat. Steamin mukaan i5 prosessori, 2048 megaa muistia, 1024 mb grafiikkakortti ja 64 bittinen windows. Eli eipä juuri mitään vaadita.

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Missä voisi olla salaihuoneita ja löydettävää?
• Pelataanko hitaasti tutkien vai mahdollisimman nopeasti?
• Mikä on paras ase mitäkin vihollista vastaan?
• Miten ongelma pitäisi ratkaista?