BEAUTIFUL DESOLATION

Kaunis rappio

Tuntematon kolmiota muistuttava ‘Penrose’ artifakti saapuu 1976 Johannesburgin ylle. Kymmenen vuotta myöhemmin maailma on hyötynyt artifaktista luomalla liittouman sen teknologian jakamiseksi. Robottiteknologia on ottanut massiivisia harppauksia. Toimittaja Mark Leslie saapuu veljensä luokse pyytääkseen veljeltään Donilta kyydin Penroselle, hän aikoo paljastaa sen salaisuudet. Jotain kuitenkin tapahtuu ja veljekset sekä robottikoira päätyvät tulevaisuuteen, maailmaan joka on oudosti tuhoutunut. The Brotherhood on Etelä-Afrikkalainen indie-kehittäjä joka on aikaisemmin tuottanut synkkää tieteisfiktiota. STASIS ja CAYNE-seikkailupelien muodossa.

Pelin tiedot

Pelin nimi: BEAUTIFUL DESOLATION Pelin julkaisija/kehittäjä: The Brotherhood
Alustat: Windows Pelin tyyppi: isometrinen seikkailu
Ikäraja(t): -
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
Traileri
BEAUTIFUL DESOLATION Review "Buy, Wait For Sale, Rent, Never Touch?"

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Isometrinen point&click seikkailu ei ole kuollut, aikaisemmat julkaistut pelit kuten STASIS ja CAYNE ovat olleet samalla tavalla yläkulmasta kuvattua, hyvin retromaista seikkailua. Eteneminen tapahtuu ratkomalla ongelmia, etsimällä esineitä eri alueilta ja keskustelemalla sivuhenkilöiden kanssa.

Penrosen ilmestyttyä taivaalle Penrosen Allianssiksi nimetty hegemonia kopioi sieltä nopeasti robottitekniikkaa käyttöön luoden acnaatit, eli bioniset robotit. Vuosi on 1986 eli kyse on kasari-vaihtoehtotodellisuudesta (VHS-nauhrit ovat käytössä), acnaatit toimivat huiman 140 kilotavun muistilla. Mukana kulkeva kasaritabletti PDA mahdollistaa laitteisiin kytkeytymisen, kartan selailun ja keskustelujen uudelleenlukemisen. Toimittajana Mark taas voi piirtää muistikirjaansa luonnostelmia paikoista missä veljekset käyvät.


 


Tavoitteena on tietysti päästä takaisin omaan maailmaan, veljekset tutkivat hyvin outoa makaaberia maailmaa, ratkaisten ongelmia. Veljekset otaksuvat että kolmen ulottuvuuksien välisen antennin korjaaminen palauttaisi heidät takaisin kotiin, valitettavasti agnaattien juntta pitää viimeistä osaa Babel-nimisessä paikassa. 

Agnaatit ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ja tribaali-teknoshamanistinen kulttuuri rehottaa tehden pelistä vähintäänkin eksoottisen. Postapokalyptisen maailman kuvaaminen on edelleen vahvasti ällöscifin puolella, joskin peli on osuvasti nimetty sillä kuvaus on kauttaaltaan kaunista ja rappio-romantiikkaa käynnä. Vaikka kyse on indie-pelistä on grafiikkaan panostettu ja muutamat välianimaatiot olivat todella näyttäviä.

Itse pidin valtavasti maisemista jotka muuttuivat. Esimerkiksi Kickstarter-tukijat ovat saaneet omia hautuumaita, joista voi käydä tiirailemassa omaa nimeä. Jostain syystä reunapyöristystä saisi säätää vähän pienemmälle, sillä ympäristön sumentaminen ei näytä hyvältä tai palvele näin ison mittakaavan kuvakulmassa. Äänisuunnittelu on hyvää ja ääninäyttely on joillain hahmoilla tarkoituksellisesti ärsyttävää kuunneltavaa. Musiikki on Mick Gordonin (Doom Eternal, Borderlands 3) käsialaa.

Alun jälkeen rypäs saa korjattua Buffalo-tyyppisen pudotusaluksen, joka mahdollistaa lentelyn eri paikkojen ja alueiden välillä. Alueiden välillä liikkuminen hoituu Warden, eli tähtiportti-verkoston välityksellä. Osa alueista on liian sähköisiä tai kuumia, joten Buffaloa pitää päivittää. Lisäksi pari aluetta on piilossa ja ne täytyy avata.

Mark siis seilaa ympärinsä jättömaata veljensä ja robottikoiran kanssa. Veljesten välit ovat olleet katkolla, ja kumppanien menneisyyttä käydään läpi seikkailun kuluessa. Pelaaja voi valita yleensä useasta keskusteluvaihtoehdosta, ja peli mittaa moraalipisteillä ratkaisuja. Valitettavasti kliseisesti useammassa paikassa on kaksi keskenään taistelevaa osapuolta joista toisella on juuri se tärkeä esine. Kumartamalla johonkin suuntaan pyllistää myös toiseen. Kumppanit ovat tietysti täysin eri mieltä aina päätöksistä, mutta Pooch ja Buddy-robotit voivat hoitaa muutamia tärkeitä tehtäviä ihmisten puolesta, molemmilla roboteilla on oma erikoisominaisuutensa.

Pelin tehtävät voi suorittaa omassa järjestyksessä, ja usein tehtävän suorittaminen vaatii lopulta matkustusta toiseen paikkaan. Lisäksi aluspäivitykset vaativat kultaesineiden vaihtamista krediiteiksi. Näitä esineitä on levitelty kitsaasti ympäri maita ja niitä on pakko löytää. Kuten monissa muissakin seikkailupeleissä, kaikki mukaan lähtevä kannattaa repiä irti ja esineitä voi yhdistellä ongelmien 

ratkaisemiseksi. Tai kytkeytyä laitteisiin ja selvitellä pieniä puzzle-tehtäviä.

Tässä korostuu ehkä pelin huonon piirre, sillä Desolation ei kerro mitä tehtäviä on avoinna tai mitä pitäisi ylipäätään tehdä. Pelaaja voi wanhaan tapaan jumittua ja joutua katsomaan vinkkejä läpipeluuohjeesta, joka on vähän paluuta juurille. Esimerkiksi itse luulin että Tribulationin papit piti voittaa päästäkseen eteenpäin, mutta tämä olikin sivutehtävä, jota ei välttämättä tarvitse hoitaa. Tämä osa pelistä on sekä liittolaisten tokenien keräilyä, että minipelissä käytävää vuoropohjaista strategiaa.

Ikärajojen näkökulma

Indie-pelinä Desolation ei luultavasti tule ikinä saamaan ikärajaa. Stasis sai saksalaisen Daedalic julkaistessa sen PEGI 18 ikärajan. Suomalaisiin kriteereihin verrattuna Desolation venyttää taas arviointikriteerejä. Koska kyse on pelistä jossa on vahvoja body horror-elementtejä sanosin että kriteeri 24 täyttyisi, antaen pelille ikärajaksi 16.

24. Runsaasti realistisia ja yksityiskohtaisia (makaabereja) kuvia silpoutuneista, pahoin vahingoittuneista tai mädäntyneistä ruumiista tai väkivallan uhreista.


Nk. ‘Body horroria’ pidän lastesuojelullisesti huomattavana asiana, sillä teini-iässä tapahtuvat muutokset saattavat herkistää nuoren nimenomaisesti tähän aiheeseen. Tälläisiä asioita ei mikään ikärajajärjestelmä ota huomioon (esimerkiksi suosittu pelisarja Five Nights At Freddys on body horroria ja jumpscare-yllätyksiä). Jos Desolation saa julkaisun esimerkiksi saksassa PEGI voi todennäköisesti antaa sille 18 ikärajan.

 

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

No, kysehän on kuitenkin loppujen lopuksi hidastempoisesta seikkailupelistä jossa ympäristö on makaaberi. Tämä tarkoittaa sitä että ei kannata pelata lasten nähden. Jos taas nuoriso eksyy pelaamaan tätä. No, tämä on taas niitä tilanteita että hyvällä keskustelulla voisi pelikasvatus taas mennä eteenpäin valovuosia. Desolationissa on mielenkiintoista ongelmanasettelua ja veljesten välinen ongelma on asia jota voi pohtia pidempäänkin.

 

The Brotherhoodin pelit ovat pyrkineet olemaan shokeeraavia sekoittamalla nk. Body-horror elementtejä tieteiskauhun kliseisiin. Desolation jatkaa tätä teemaa, mutta pelin loppu riippuu pelaajan valinnoista, eikä ole korostetun tyly kuten edellisissä peleissä. 

Toinen ongelma on peleissä on ollut lievä naisvihamielinen vire, jota CAYNE alleviivasi kolmesti päähenkilö Hadleyn ollessa epätoivotusti viimeisillään raskaana.  Beautiful Desolation ei mene näin pitkälle, mutta Pooch-robottikoira puhuu naisen äänellä ja kertoo hänelle tehdyistä kokeista. Eli tämä on kolmas kerta saman firman peleissä kun naiseksi mielletty henkilö on vallankäytön kohteena. Pidän huonona kauhuelokuvatroopin kierrätyksenä sitä että että naisen pitää olla aina uhri. Ilmeisesti ehkä juuri troopin kierrätyksestä on kyse, sillä Desolationin alussa Markin vaimo kuolee auto-onnettomuudessa (tämä nyt ei ole juonipaljastus, jos se sattuu alkuintrossa).

Peliä pelatessa voi pohtia, että...

• Kenen syy alun onnettomuus on?
• Miten maailma on muuttunut?
• Mitä ovat agnaatit
• Mitä osapuolia tulevaisuudessa on?
• Mikä on veljesten historia?
• Entäpä Poochin?