Close to Sun

Sähköä ajasta

Rose Archer saa kirjeen siskoltaan Adalta joka on päätutkijana Helios-nimisellä laivalla. Laivan omistaa Nikola Tesla, joka käy keksintösotaa Thomas Edisonia vastaan. Paikalla todetaan että
jotain on mennyt pahasti pieleen ja eksoottinen energia on tappanut suurimman osan aluksen tutkijoista. Rose pyrkii pelastamaan siskonsa, tämän tutkimuksen ja muut eloonjääneet. Close to Sun oli Epic Storen ilmaisena viikkopelinä maaliskuussa 2020 ja se löytyy siksi monelta käyttäjältä.

Pelin tiedot

Pelin nimi: Close to Sun Pelin julkaisija/kehittäjä: Storm In Teacup
Alustat: Windows, PS4, XBox One, Nintendo Switch Pelin tyyppi: Seikkailu, kauhu, trilleri
Ikäraja(t): PEGI 18
Arvostelijat: Rami
Kuvat&linkit:
https://www.youtube.com/watch?v=BA88uHI1qfg

Mitä peliharrastaja ajattelisi pelistä

Peli johon Close to Sun jatkuvasti verrataan on Bioshock. Vuosisadan alun estetiikka yhdistettynä retroscifi-ympäristöön todellakin muistuttaa tätä kauhuräiskinnän arkkiteosta. Pelipaikkana on taas kyseessä on keksijän paratiisi Helios keskellä valtamerta. Tällä kertaa vaihtoehtotodellisuuden vuosi on 1897 ja Andrew Ryan on kuitenkin korvattu historiallisella henkilöllä, Nikolai Teslan tuottaessa energiaa lähes koko maailmaan ollen lähes vainoharhainen Thomas Edisonin vakoojista.

Energiaa saadaan itse ajan rakenteesta. Aikahan on puhdasta ja ilmaista energiaa. Ilmeisesti Doom ei opettanut että tuonelasta ei kannata hankkia maalämpöä, sillä jotain on mennyt pahasti vikaan ja eksoottinen energia aiheuttaa silmitöntä tuhoa Helikosella. Rose on alussa paniikissa mutta osoittautuu äärimmäisen kovapintaiseksi naiseksi, kommentoiden sarkasmilla tarinaa.

Saatuaan omituisen kirjeen, Rose Archer lähtee matkaan etsimään Helios-alukselta siskoaan Adaa. Juoneen sekoittuu muita selvinneitä, sekä psykopaatti joka syyttää Rose tästä kaikesta. Aikaparadoksit ja sivuhenkilöiden kanssa keskustelu radion välityksellä ovat tuttua tavaraa.
Vaikka Close to Sun ei ole räiskintäpeli, pyrkii se pitämään yllä jännitystä anomaloilla ja pakokohtauksilla. Varsinaisesti tyyliltään se on lähempänä trillereitä, mutta käyttää kauhupeleistä tuttuja tehosteita, esimerkiksi pyrkien jumpscare-kohtauksilla säväyttämään pelaajaa.

Peli koostuu käytännössä nurkkien koluamisesta, paperien lukemisesta ja kevyesta ongelmanratkaisusta. Tarina painottuu kovasti ympäristön tutkimiseen sekä kirjeiden lukemiseen ja tämä on asia jota monet arvostelijat ovat huomauttaneet. Kirjeen lukeminen verrattuna radiokuunnelman seuraamiseen ei ole kovinkaan immersiivistä. Art Deco-ympäristö on esteettisesti hyvin suunniteltua, mutta kävelysimulaattorina pelillinen anti on harmillisen kevyt. 

Pelissä ei missään vaiheessa ole minkäänlaista asetta käytössä. En tiedä miksi, onko kyseessä tapa lisätä jännitystä vai pyrkikö Storm In Teacup ottamaan pesäeron Bioshockiin? Itse olen niitä joita ei haittaa keskittyä paikkojen tutkimiseen ja arvoituksen selvittämiseen, mutta monet pelaajat voivat kokea pelin vain pelkästään tylsänä. Jännitys ja kauhupeleissä tarinan tahdittaminen on tärkeimpiä asioita ja jahtaamiskohtausten uudelleenyrittäminen syö lähinnä vain motivaatiota. Ongelmanratkaisu ei taas ole aivan niin vaikeaa että sitä joutuisi pohtimaan monta kertaa. 

Kauhupelien genre on aika haastava ja tarina sekä Heliosin tutkiminen ovat selkeästi parhaimpia puolia pelissä. Valitettavasti tarina jää vähän kesken, eikä kaikkiin kysymyksiin vastata. Joo, kyseessä on aikaparadoksi mutta pelin lopusta jää kovasti sellainen maku että asioita jätetään pelkstään jatko-osan takia auki.

Kuvaohjelmaluokittelijan näkökulma

Jos pelillisesti kyseessä on kävelysimulattorista niin onko peli vähemmän väkivaltainen. Ei oikeastaan. Eksoottinen energia ja hirviöt ovat pistäneet koko Heliosin tiedeyhteisön palasiksi jopa siinä määrin että suomalaista termistöä lainatakseni pelissä on hallitsevasti makaaberia kuvausta, eli hyvin paljon ruumiita. Näistä jopa otetaan lähikuva jota ei voi välttää ja päähenkilö pahoinpidellään aika pahasti, niin että voidaan puhua 'selväpiirteisestä väkivallasta'. Usein tämä selväpiirteisyys on helpompi tuoda elokuvissa esiin kuin peleissä, mutta kyllä se onnistuu kuvallisilla tehosteilla (tähän artikkeliin en nyt liitä useita makaabereja kuvia ihan hyvän maun vuoksi).

Suomalaisittain ‘makaaberi kuvaus’ vastaisi vahvasti 16 ikärajaa. Saksassa peli oli myös 16. Peli on saanut PEGI 18 ikärajan kuvauksensa takia, kyseinen ikärajajärjestelmä kun painottaa vahvasti viattomia kohtaan tapahtuneen väkivallan kuvausta ja implikaatioita. Eli massiviinen katastrofi saisi PEGI-ikärajan helposti korkealle jos sillä on sivullisia uhreja.

Vanhempien ja pelikasvatuksen kannalta

Vaikka alku on varsin verkkainen ei peli ole turvallinen töissä tai kotona lasten nähden pelattavaksi. Pelissä juostaan niin veitsellä aseistautunutta psykopaattia kuin hirviöitä vastaan. Kauhupelinä se nojaa myös hieman liikaa jumpscare-kohtiin, mikä on hieman halpa ratkaisu. Trillerinä peli toimii hyvin, mutta makaaberi kuvaus ja pakokohtauksissa tapahtuva väkivalta nostavat sen ‘aikuisten peli’-kategoriaan.